Aku Kopakkala: Masennus

Minua pyydettiin arvostelemaan masennusta käsittelevä kirja. Olen kärsinyt oman osani tästä nykyajan kansantaudista joten tiedän yhtä jos toista siitä millaista masennus on ja millaista hoitoa siihen saa. Totesin kuitenkin, että arvostelusta tulee rehellinen ja sanon suoraan jos kirja on paska. Eli kirjan kirjoittajalta pieni riskipeli, mutta mikäpä siinä jos luotto tuotteeseen on kova.

Masennus on helvetin hankala asia käsitellä jo siitä syystä, että termiä käytetään paljon väärin ja Suomi varsinkin on täynnä idiootteja ketkä kokevat itsensä koviksi jätkiksi kun tokaisevat "että otat nyt itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydyt" tai jotain muuta ihan samanlaista paskaa. Jos olet noita ihmisiä, olet idiootti enkä halua sinua enää millekkään omistamalleni sivustolle, voit poistua nyt heti. Masennusta on vaikea ymmärtää ellei sitä ole itse kokenut tai nähnyt mitä se tekee ihmiselle. Se on minullekkin tällä hetkellä pelkkiä sanoja kun sitä kuvailen koska olen nyt "terve", mutta minulla on omakohtaiset kokemukset menneisyydestä millaista olotilaa kuvailen. Jotain kuvaa voit saada kun mietit miltä tuntuisi jos mikään asia mistä pidät nyt, TV:n katsomisesta omiin perheen jäseniin ei enää kiinnostaisi ollenkaan. Ei edes syöminen kiinnosta. Tiedätkö kun on asioita mitkä ei voisi vähempää kiinnostaa? Joillekkin se on kirjanpito, joillekkin se on politiikka jne. Sama fiilis mutta sovella sitä kaikkeen elämässä mikä nyt kiinnostaa enkä nyt liioittele yhtään. Kun ymmärtää millainen tila masennus on ihmisessä alkaa ymmärtää yllättävän hyvin miksi masentuneet tappavat itsensä niin usein. Kyse ei ole siitä että henkilö olisi pelkuri tai raukka vaan kyse on siitä ettei henkilö enää kestä sitä ettei elämässä ole mitään mikä kiinnostaisi ja usein ainoa asia mikä pyörii mielessä on se miten paska ihminen itse on. Jopa ne asiat mitkä vitutti aiemmin on silloin täysin samantekeviä. Joten miksipä tässä nyt enää sitten kitua jos kerta kaikki on näin päin persettä, helpompi läheisille jos en ole enää tässä aiheuttamassa harmia. Noin pirteästi se masentunut maailmaa katselee. Vieläkö tekee mieli aukoa naamaa? Muuten ihan vaan triviatietona kumoamaan sitä myyttiä mitä kuulee välillä, että masennus olisi "heikkojen" ihmisten tauti. Sellaiset luuserit kuin Winston Churchill, Trent Reznor, J.K Rowling, Beethoven, Kurt Cobain, Sigmund Freud, Michelangelo, John Lennon, Harrison Ford, prinsessa Diana, Boris Yeltsin, jne. ovat kärsineet masennuksesta jossain vaiheessa elämäänsä...