Aku Kopakkala: Masennus
Minua pyydettiin arvostelemaan masennusta käsittelevä kirja. Olen kärsinyt oman osani tästä nykyajan kansantaudista joten tiedän yhtä jos toista siitä millaista masennus on ja millaista hoitoa siihen saa. Totesin kuitenkin, että arvostelusta tulee rehellinen ja sanon suoraan jos kirja on paska. Eli kirjan kirjoittajalta pieni riskipeli, mutta mikäpä siinä jos luotto tuotteeseen on kova.
Masennus on helvetin hankala asia käsitellä jo siitä syystä, että termiä käytetään paljon väärin ja Suomi varsinkin on täynnä idiootteja ketkä kokevat itsensä koviksi jätkiksi kun tokaisevat "että otat nyt itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydyt" tai jotain muuta ihan samanlaista paskaa. Jos olet noita ihmisiä, olet idiootti enkä halua sinua enää millekkään omistamalleni sivustolle, voit poistua nyt heti. Masennusta on vaikea ymmärtää ellei sitä ole itse kokenut tai nähnyt mitä se tekee ihmiselle. Se on minullekkin tällä hetkellä pelkkiä sanoja kun sitä kuvailen koska olen nyt "terve", mutta minulla on omakohtaiset kokemukset menneisyydestä millaista olotilaa kuvailen. Jotain kuvaa voit saada kun mietit miltä tuntuisi jos mikään asia mistä pidät nyt, TV:n katsomisesta omiin perheen jäseniin ei enää kiinnostaisi ollenkaan. Ei edes syöminen kiinnosta. Tiedätkö kun on asioita mitkä ei voisi vähempää kiinnostaa? Joillekkin se on kirjanpito, joillekkin se on politiikka jne. Sama fiilis mutta sovella sitä kaikkeen elämässä mikä nyt kiinnostaa enkä nyt liioittele yhtään. Kun ymmärtää millainen tila masennus on ihmisessä alkaa ymmärtää yllättävän hyvin miksi masentuneet tappavat itsensä niin usein. Kyse ei ole siitä että henkilö olisi pelkuri tai raukka vaan kyse on siitä ettei henkilö enää kestä sitä ettei elämässä ole mitään mikä kiinnostaisi ja usein ainoa asia mikä pyörii mielessä on se miten paska ihminen itse on. Jopa ne asiat mitkä vitutti aiemmin on silloin täysin samantekeviä. Joten miksipä tässä nyt enää sitten kitua jos kerta kaikki on näin päin persettä, helpompi läheisille jos en ole enää tässä aiheuttamassa harmia. Noin pirteästi se masentunut maailmaa katselee. Vieläkö tekee mieli aukoa naamaa? Muuten ihan vaan triviatietona kumoamaan sitä myyttiä mitä kuulee välillä, että masennus olisi "heikkojen" ihmisten tauti. Sellaiset luuserit kuin Winston Churchill, Trent Reznor, J.K Rowling, Beethoven, Kurt Cobain, Sigmund Freud, Michelangelo, John Lennon, Harrison Ford, prinsessa Diana, Boris Yeltsin, jne. ovat kärsineet masennuksesta jossain vaiheessa elämäänsä...
Aloitin lukemaan kirjaa asenteella, että tiedän masennuksesta ainoastaan omien kokemusteni kautta ja sen verran mitä netistä tietoa helposti löytyy. Mutta koska en ole psykologi kuten Aku Kopakkala, luotin että kirjalla on varmasti yhtä jos toista opetettavaa minulle. Kirja alkaa ehkä osalle lukijoista vähän turhan pitkällä selityksellä masennuksen fysiologisesta perustasta. Alku on kuitenkin myös viihdyttävän letkeästi kirjoitettu joten osalle lukijoista se ei varmasti ole turha. Se missä tämä kirja on parhaimmillaan on masennuksen yhteiskunnallisten syiden ja aiheuttajien avaaminen ymmärrettävään muotoon. Itse koin monta "no hitto, totta, noin se muuten on" hetkeä kirjan parissa. Kirjan parasta antia ei ole se mistä masennus johtuu fyysisesti vaan se mikä sitä aiheuttaa ja miksi sitä esiintyy ylipäätänsä. Ja tämä on tärkeää tietoa niille jotka asian kanssa tappelevat. Jos ymmärrät mistä sairaus johtuu, sinulla on paljon paremmat mahdollisuudet korjata ne. Masennushan ei ole kuten flunssa eikä se tartu yhtäkkiä pisaratartuntana. Se on enemmänkin ihmisen omien toimintamallien, yhteiskunnan toimintamallien sekä aivojen fyysisten muutosten summa. Lääketeollisuus selittää, että masennus johtuisi serotoniini nimisen aineen epäluonnollisesta määrästä aivoissa ja tätä nykyiset masennuslääkkeet pyrkivät korjaamaan. Ongelma tulee kuitenkin vastaan siinä, että jos kyseinen henkilö on masentunut esimerkiksi työpaikan olosuhteiden takia ei lääke voi niitä parantaa. Se toki voi poistaa masennuksen mikä on monesti ehto sille, että kyseinen ihminen voi vaikuttaa muihin asioihin, mutta se ei missään nimessä ole ratkaisu. Minun piti omassa masennuksessani ratkaista ja tajuta aikoinaan eräitä ihmissuhteisiin liittyviä toimintamalleja ja käsityksiä. Kun ne oli selvät, elämä oli taas huomattavasti helpompaa ja masennuskin alkoi poistumaan. Masennuksessa on tyypillistä junnaavat negatiiviset ajatukset ja lääkkeet ainakin minulla auttoivat poistamaan tätä olotilaa joten pystyi keskittymään niihin asioihin jotka auttoivat sitten eteenpäin. Minulla masennus ei onneksi koskaan päässyt siihen parran ajo haulikolla vaiheeseen joten varmasti ajoissa aloitettu hoito auttoi myös.
Sen verran on kuitenkin pakko kritisoida kirjaa, että kirjoittaja puhuu monesti siitä miten liikuntaa ei tarjota hoitomuotona. Minulla on aivan päinvastaiset kokemukset. Minulle lyötiin heti käteen liikuntaopas ja koska tunsin itseni kohtuu hyvin tiesin ettei siitä ole minun tapauksessani mitään apua joten vaadin lääkkeitä joita sitten sain. Nämä kokemukset ovat Tampereen yliopiston terveydenhuollosta, mutta olen kovin ihmeissäni jos opiskelijat saavat nykyään parempaa hoitoa kuin normaalit ihmiset. Ehkä liikunta oli tajuttu ilmaiseksi hoidoksi joten sen takia sitä tyrkytettiin opiskelijoille 
Jos lähimmäisesi kärsii masennuksesta, epäilet että sinulla saattaa olla masennusta tai kärsit jo masennuksesta, tätä kirja on todella hyvää luettavaa. Ihan puhtaasti siitä syystä, että se käsittelee masennusta kokonaisuutena sen vaikutuksesta yksilöön ja koko yhteiskuntaan. Kirja tarjoaa myös paljon käytännön vinkkejä joilla masennusta tai masentunutta voi yrittää parantaa.
Kirjasta voi lukea lisää Masennus -kirja linkin takaa. Se maksaa joku 20 euroa joten ei ole hinnalla pilattu.
Lisää luettavaa
- Muuta juttua liittyen aiheeseen masennus
- Kumpi on suositumpaa itsensä kehittäminen vai masennus?
Ota yhteyttä
Adwords kusetus
Lataa tästä ilmaiseksi erikoisraportti härskeistä Google Adwords-taktiikoista.
@markopolojarvi
- Week without a plan is either holiday or waste.
- Devil Inside .. new hopefully awesome comic.. check it out http://bit.ly/ad0FnT
- @massive_dz expendables sounds good :)
Uudet kommentit
- Marko Polojärvi: Elantoa kasinoista
- Samuel: Elantoa kasinoista
- Marko Polojärvi: Elantoa kasinoista
- Samuel: Elantoa kasinoista
- Teemu Kinnunen: Kuinka tehdä rahaa Internetissä – Osa I
6.06.2009, 19:31
Tärkeä aihe ja hieno arvio. Olisi todella oleellista, että masennuksesta kärsivät tunnistaisivat tilanteensa ja hankkisivat tietoa ja apua. Vaikka se ei ole aina helppoa, omien kokemusten jakaminen tekee monelle kanssasairastajalle ison palveluksen.
7.06.2009, 14:45
Yhdyn Kalleen. Ja täytyy varmaan ostaa tuo kirja ihan sen vuoksi, että olisi hyvä tietää ja tunnistaa merkit jos lähipiirissä joku (tai itse) alkaa voida pahoin. Mä itsekin kärsin aika rankoista kausittaisista depiksistä, mutta en ainakaan vielä ole tunnistanut niitä varsinaiseksi masennukseksi, kun ne kuitenkin menee yleensä parissa viikossa ohi.
7.06.2009, 15:38
Masennuksen kliininen määritelmä taitaakin olla, että jos “masentaa” yli 2 viikkoa niin sitten pitäisi hakeutua lääkäriin.
8.06.2009, 6:11
Winston Chuchill oli muuten myös ad/hd. En oo tsekannu mitään tilastoja, mutta äkkiä vois kuvitella, että ad/hd:lla vois olla pikkasen korkeempi riski saada masennus – nää kun törmäävät pettymyksiin keskivertoihmistä enemmän.
11.06.2009, 14:29
Asiallinen kirjoitus kaima!
Tässä Suomen yhteiskunnassa on vähän väliä keskustelua siitä, mikä on oikeasti masennusta ja mikä vaan lievää ahdistuneisuutta [joka onko sekään nyt niin hyväksi] – nämä kun ovat tuttuja aiheita täällä asuville. Onkin ihan asiaa, että joku on kirjoittanut aiheesta ilmeisen luettavan opuksen.
Myönnän, että olen itsekin hieman tuollainen “ota itseäsi niskasta kiinni” -tyyppinen ihminen, johtuen aika monen seikan summasta, mutta voin sekä omakohtaisesti että muita nähneenä yhtyä samaan kuin sinäkin, että tietyissä tilanteissa se ei vain ole mahdollista.
Sopiiko, että poustaan tänne silti tästä vajaavaisuudestani huolimatta – tietty voit aina olla hyväksymättä tän kommentin?
15.06.2009, 0:42
Tämä kirjoitus osoitti oikeaa rohkeutta. Rohkeutta, joka on täysin eri tasoa kuin normaalit “vittu mä olen kuningas” blogikirjoituksemme vaativat.
15.06.2009, 6:05
Allekirjoita Ilkan näkemyksen myös. Lisäks tollanen avoimuus on esimerkillistä siinä mielessä, että se on monesti iso osa ongelmaa kun ei pystytä myöntämään sitä ääneen. Tää toimii kaikkiin ongelmiin, ei pelkästään mielenterveydellisiin. Varakkaaseen elämäään tottunut perhe, joka on aina esittänyt naapureille menestyjää – miten onnistuu työttömyyden käsittely tai miltä maistuu ajatus vuokrakaksiosta? Mikä tahansa taloudellinen, fyysinen tai psyykkinen ongelma muuttuu kunnolla käsiteltäväks vasta kun sen pystyy myöntämään. Suomalainen mies ei pysty myöntämään, että kyse on masennuksesta kun sitten muut näkis, että ei kuulutakkaan sihen jengiin, joka menee läpi harmaan kiven perse edellä puuhun.
Ihmisillä olis parempi olla jos ne sanois kerran viikossa peilin edessä, että ei kiinnosta vittujakaan mitä muut ajattelee!
15.06.2009, 7:38
En mä nyt itseäni mitenkään rohkeana pidä
Minusta rohkeus on enemmänkin sen asian tekemistä mikä vaatii enemmän sinulta, mutta hyödyttää myös enemmän kaikkia muita.
Olen kyllä samaa mieltä, että se mitä tämä kulttuuri kaipaisi olisi jotain pientä muutosta. Ihmiset eivät ole niin juroja kuin Suomi-stereotyyppi antaa olettaa, mutta joku tämän kulttuurin ja maan kommunikoinnissa silti mättää. Ehkäpä se on tunteiden liiallinen peittely kasvojen menetyksen pelossa, en tiedä. Mutta loppuun voisi lainata Brian Molkon loistavaa lausetta “a heart that hurts, is a heart that works”. Joten ehkä kaikki toivo ei ole vielä mennyt
16.06.2009, 12:57
Ihmisten yksi suurimmista ongelmista tässä maassa on se, että ne leikkii koviksia – näin yläastetermein sanottuna. Tyypit kulkee kadulla kasvot yrmeenä koettaen pitää jonkinlaisen betonin päällänsä – ei hyvä.
Ja kertoohan sekin jo jostain, että ne kerrat kun olen meinannut johtua tappeluun tässä maassa johtuvat kaikki siitä, että mua on katsottu kieroon kun olen ollut liian tuttavallinen vieraille ihmisille ja se on koettu jotenkin uhkaavaksi. Ei hyvä tämäkään.
Ja kun vertaa moniin, usein lähtökohtaisesti kohteliaampiin ja ystävällisempiin kansoihin joita löytyy näiden rajojen ulkopuolelta (tai voi mennä vaikka Lappiin ja katsoa mikä ero siinäkin jo on) joilla on paljon suurempia kansallisia ongelmia kuin meillä, niin ihmiset tässä maassa monesti ovat juroja ja vähän epäluuloisia, ennen kuin opitaan toinen tuntemaan.
nimim. “empatia kouluun pakolliseksi oppiaineeksi”
16.06.2009, 13:00
Asiaa Marko “(tai voi mennä vaikka Lappiin ja katsoa mikä ero siinäkin jo on)” Nim. “mä lennätän teidät kaikki Lappiin Kauppinen” Rovaniemeltä.
16.06.2009, 13:26
Marko Teräs sanoi: “nimim. “empatia kouluun pakolliseksi oppiaineeksi””
Se nyt vaan on sellainen juttu, että empatiakyky kehittyy kunnolla vasta 25-vuotiaana, joten voisiko siitä opettamisesta olla hyötyä? Ymmärtävät sitä kuin robotti rakkautta, teoriatasolla. Tuo osittain saattaa selittää sen, miksi nuoret sortuvat joskus käsittämättömiin julmuuksiin.
2.04.2010, 11:26
Törmäsin Aku Kopakkalan kirjaan selatessani Kleion julkaisuja ja nyt tähän Markon arvioon. Mainitsit että kirjassa tuodaan esille masentumisen yhteiskunnalliset taustat – siis huomenna kirjastoon!
Luin juuri saman kustantajan Tauno Tiusasen Toisinajattelijan päiväkirjan ja hän viittaa Sir Winston Churhilliin viimeisellä sivulla: “Hän huomautti joskus poliittisen uransa aikana, että jos tietäisitte, kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan niin hämmätyisitte. Tätä hämmästyttä olen harjoittanut koko aikuisen elämäni.”
Ydinfyysikko Fritjof Capra on sanonut jotain siihen tyyliin, että nykyinen maailmanmeno on niin järjetöntä, että täytyy olla tosi sairas ollakseen siinä mukana…