Epäonnistuminen
Yrittäjänä luonnollisesti kaikki pohtivat riskejä kun päätetään uusista projekteista. Se on tervettä ja tarpeellista, mutta monesti ihmiset jättävät projekteja kesken tai aloittamatta epäonnistumisen pelossa. Logiikka tämän ajatusmallin takana on todella typerä kun sitä tarkemmin pohtii. Mitä on epäonnistuminen ja miksi kaikki pelkäävät sitä niin helvetisti?
Monesti ihmiset toteavat yrittäjille, että niin ja niin moni yritys kaatuu ensimmäisen viiden vuoden aikana ja mitäs sitten teet jos menee kaikki vituiksi ja niskassa on velat. On perhe vaarassa ja elämä vaakalaudalla kun lähdetään yrittämään. Kyseiset ihmiset ovat niin helvetin peloissaan, että tämä yrittäjä epäonnistuu yrityksensä kanssa ja menettää kaiken. Kyseessä on siis epäitsekästä huoli tulevan yrittäjän elämästä. Ja vitut, kyseessä on oma pelko siitä mitä voi sattua jos epäonnistuu höystettynä typeryydellä.
Ihmisillä tuntuu keskimääräisesti olevan helvetin hankalaa ymmärtää ettei muut ihmiset ajattele samalla tavalla. Amerikka on tästä hyvä esimerkki. Amerikka ylpeilee monikulttuurisuudellaan ja samaan aikaan yrittää muuttaa muita kansoja kaltaisikseen. Kaikkien pitäisi noudattaa samoja lainalaisuuksia ja demokratiaa kuin he, koska se on oikea ja reilu tapa. Huomaatteko miten järjetön ajatusmalli tuo on? Nyt ei siis ole kyse siitä onko amerikkalainen kulttuuri oikeassa vai väärässä vaan siitä miten ihmiset pitävät aina omia ajatusmallejaan oikeana jolla sitten pyritään "ymmärtämään" vieraita kulttuureja. Asiaa voisi helposti demonstroida kielellä. Kun suomalainen puhuu vieraita kieliä, vieras kieli suodattuu automaattisesti suomen kielen vastineiden kautta. Toki jotkut ihmiset ajattelee myös välillä englanniksi eli kieli on juurtunut niin syvälle ettei sitä enää tarvitse kääntää, mutta tälläinen on kovin harvinaista ja se tapahtuu yleensä vain niille ketkä asuvat pitkään ulkomailla tai tekevät päivät töitä englannin kielellä. Ehkä tähän sopisi "poikkeus vahvistaa säännön"?
Joten nyt kun puhutaan siitä miten epäonnistuminen nähdään ja heijastetaan muihin ihmisiin puhutaan ainoastaan subjektiivisesta kokemuksesta. Monimutkaisesti sanottu, mutta idea on tämä: Jos sinulle epäonnistuminen on suuri häpeä ja riippakivi, ajattelet sen olevan myös sama muille. Aivot ja tajunta on kuitenkin mielenkiintoinen asia, koska se ei toimi ihan niin kuin luulisi. Aivot eivät esimerkiksi ymmärrä negatiivisia asioita. Tästä johtuu, että jos sanot pikkulapselle että "älä ota karkkia pöydältä", lapsen aivot saavat viestin "ota karkkia pöydältä". "Älä" osa on kieltokonsepti joka lapsen tulee ensin ymmärtää tajutakseen lauseen merkityksen. Tästä johtuu myös, että et voi opettaa koiralle kieltoja, ainoastaan asioita mitä sen pitää tehdä kun se kuulee tietyn komennon. Aivot eivät myöskään ymmärrä suoraan käsitettä nolla koska 0 on ei mitään. Mitä moni ei tiedä on se, että numero 0 numerojärjestelmässä on suhteellisen tuore lisäys. Ihmiset tulivat vuosituhansia toimeen ilman 0 numeroa erinäisillä numerojärjestelmillä. Mitään asiaa ei ole 0 kappaletta joten kyseessä on tällöin konsepti joka aivojen täytyy käsitellä eikä sitä voi ymmärtää "suoraan".
Toisin sanoen, epäonnistuminen ei ole mitään muuta kuin konsepti tapahtumasta joka ei vastannut sitä mitä sinä halusit. Tämä tapahtuma on saanut nimen epäonnistuminen ja siihen sanaan on leimattu negatiivisia tuntemuksia. Negatiiviset tuntemukset sitten moninkertaistuvat riippuen yritetyn asian "suuruudesta". Kun epäonnistumista mietitään tarkemmin niin päästään asiaan josta niin monet menestyneet ihmiset puhuvat, mutta he eivät ymmärrä miksi normaali ihminen ei sisäistä viestiä: Sinun täytyy epäonnistua onnistuaksesi. Epäonnistuminen eli ei-toivottu lopputulos on väistämätön osa oppimista ja asian hallitsemista. Se ettet aikanaan pysynyt pyörällä pystyssä oli epäonnistumista, mutta pääsit sen yli miten? Oppimalla siitä mitä meni vituiksi ja yrittämällä olla tekemättä sitä seuraavan kerran. Ymmärrätkö nyt? Epäonnistumisen kohdatessa sulla on kaksi vaihtoehtoa: Luovutat tai opit. Se on ihan sun oma valinta mitä teet. Minä en ole koskaan oppinut luovuttamista joten minulla on vain yksi vaihtoehto. Luovuttaminen on yksinkertainen funktio elämässä. Jos luovutat, et koskaan saa sitä mitä tavoittelit. On eri asia luovuttaa ja miettiä polku uusiksi. Jos et pääse seinästä läpi juoksemalla sitä päin, kannattaa etsiä ovea tai kiertää seinä. Eri polku, sama lopputulos.
Nyt jos kiepsahdetaan alkuun ja ajattelet nyt näitä kavereiden huolia yrittäjyydestä, huomaatko millainen kuva heillä on epäonnistumisesta? Heidän mielessään yrittämisessä on kaksi vaihtoehtoa: menestyminen tai epäonnistuminen. Jos taas ei voi onnistua epäonnistumatta niin mikä noista kahdesta vaihtoehdosta toteutuu ensin? Tämän epäloogisen ajatusmallin ansiosta todella moni ihminen tekee koko elämänsä töitä toisille vaikka haluaisivat tehdä jotain muuta. Pelko epäonnistumisesta kuitenkin voittaa halun tehdä jotain muuta joten pysytään töissä, kunnes tulee seuraavat yt-neuvottelut.
Ota yhteyttä
Adwords kusetus
Lataa tästä ilmaiseksi erikoisraportti härskeistä Google Adwords-taktiikoista.
@markopolojarvi
- Week without a plan is either holiday or waste.
- Devil Inside .. new hopefully awesome comic.. check it out http://bit.ly/ad0FnT
- @massive_dz expendables sounds good :)
Uudet kommentit
- Marko Polojärvi: Elantoa kasinoista
- Samuel: Elantoa kasinoista
- Marko Polojärvi: Elantoa kasinoista
- Samuel: Elantoa kasinoista
- Teemu Kinnunen: Kuinka tehdä rahaa Internetissä – Osa I
17.01.2010, 20:32
Toi on kolikon toinen puoli – toinen puoli on se, että ihmiset käyttää epäonnistumisen pelkoa verukkeena omalle laiskuudelleen. Vielä enemmän porukka nimittäin pelkää sitä, että ne joutuu ajattelemaan töitä kello 16.00 jälkeen tai jopa lauantaina. Neljän viikon kesälomaa ei voi pyöriä kännissä miettimättä jossain vaiheessa sitä, että miten se arki taas pyöräytetään käyntiin. Työssäoloaikakin vedetään sillä asenteella, että haukutaan duunipaikka ja pomo paskoiks, jos ne ei oo koko ajan kädestä pitäen kertomassa, että mitä tehdään, miten ja missä järjestyksessä. Oma-aloitteisuuden puutteesta ja vastuunpakoilusta on monella kiinni, että hommat on päin vittua ja… anteeks nyt kaikilta, mutta myös monella syynä siihen, että yht’äkkiä iskee työttömyys päin taulua ja uudesta työllistymisestä ei juuri ole toivoa kun ei paljon kierrä positiivinen sana piireissä. Se nyt vaan on niin, että hyvä työntekijä ottaa töistään vastuun niin kuin olisi itse yrittäjä ja sellainen työntekijä on haluttu ja sen lisäksi valmis omaan yrittäjyyteen kun hyvä idea ja oikea aika koittaa. Se on kaikki omasta päästä kiinni, juuri kuten tuossa sanotaan!
Ja kaikille velliperseille, jotka mollaavat yrittäjyyttä laiskuuttaan kun haluavat viettää mahdollisimman paljon vapaa-aikaa niin se kyllä toimii toisinkin päin. Yrittäjä voi viettää enemmän vapaa-aikaa jos ei sorru uskomaan siihen, että kaikki työt täytyy tehdä mitä saa käsiinsä. Tunnen yhden toiminimi-yrittäjän, joka suunnittelee työt ja menot tarkasti ja lyö joka kesä puljun kiinni kolmeksi kuukaudeksi ja nauttii kesästä käymättä lähelläkään työpaikkaa. Kysymys on vain siitä, että millä rahalla pärjäät kuukauden, jos se on 1500 puhtaana niin säästämällä 4500 voit pitää 3 kuukauden kesäloman. Olisko siinä vaihtoehtoa 50-tuumaiselle töllölle ja muille jutuille, mitkä ei oikeesti tee elämästä yhtään parempaa.
Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Jokainen on kuullut sanonnan lukemattomia kertoja, mutta vain harvoille se aukeaa.
17.01.2010, 20:45
Olis muuten aika kova plussa, jos lisäisit tänne sen edellisessä leiskassa olleen kikkareen, jolla voi kommentoidessa tilata jatkokommenteista tiedon sähköpostiin.
18.01.2010, 9:13
Musta “työn vältteleminen” on suoraan verrannollinen siihen mitä haluaa elämässään tehdä. Minä olen esimerkiksi nykyään saanut hommat sen verran hyvin kuosiin että työ on minulle sama asia kuin rakkain harrastus. Tämän takia kun minä teen “töitä” vapaa-aikana, kyseessä on minulle huvitus. Toki tässäkin hommassa on monta sellaista asiaa mitkä sitten tuntuvat ihan siltä työnteolta, mutta niin se on myös harrastuksissakin. Jos taas elämä on jakautunut niin, että sulla on työ erikseen ja vapaa-aika erikseen eikä todellakaan näitä kahta halua pistää sekaisin niin väistämättä tulee mieleen, että onko kyseinen työ kovin mieluista? Tässä on toki myös yrittäjyyden ja palkallisuuden ero.. palkallisena työnantaja määrittää työpaikan ilmapiirin ja tienestimallin. Usein tienestimalli ei palkitse kovin ruhtinaallisesti omalla ajalla tapahtuvaa työntekoa joten luonnollista on ettei huvita ajatella töitä jos raha ei juokse tilille. Yrittäjänä totta kai asia on vähän eri.
Pienet menot on kyllä se avain. Mä olen oikeasti tosi huono kuluttamaan rahaa ellei se juuri ole näitä 50″ telkkareita, mutta näin yleensä. Ei tartte paljoa tienata, että jää ihan hyvä setti rahaa käteen. Sitten vaan rahaa eteenpäin osakkeisiin tai muihin tuottaviin kohteisiin.
Lisäsin sen emaili pluginin
18.01.2010, 19:13
Mulle nuo 50″ telkkarit ei ole tärkeitä, siksi tyydyin 47″ ambilightiin
Mitä tulee omiin töihin ja kulutukseen niin jos olisi mahdollista leikata omia kuluja niin, että voisi siirtyä 3-päiväiseen työviikkoon niin tekisin sen heti. Mutta nuo kaksi päivää kyllä käyttäisin harrastaakseni samoja juttuja, mutta ilman deadlineja ja muiden tekemiä käsikirjoituksia. Käytännössä se johtaisi siihen, että vuoden päästä huomaisi saavansa jostain rahaa niistä kahdestakin päivästä.
Ei liika vapaa-aika kaikille sovi
23.01.2010, 23:50
Hyvä kirjoitus. Kirjoitit epäonnistumisesta ennen onnistumista, tätä asiaa kutsutaan yleisesti “oppirahojen maksamiseksi”. Eli monesti ennen kuin pystyy luomaan tuottavan bisnesmallin, täytyy ensin epäonnistua mutta ei kuitenkaan hakata jatkuvasti päätään seinään.
Sitten on semmonen homma, että ihmiset ovat erilaisia. Toisille riittää aivan hyvin että voi mennä työpaikalle arkipäivisin pienellä palkalla pääasiassa seurustelemaan muiden kanssa kahvipöydässä, ja joillekin toisille tämä on lähinnä pelleilyä. Näille toisille sitten sopii parhaiten se yrittäjyys, johon liittyy yleensä luovuus, tekemisen meininki ja monesti myös hyvät ansiot.
27.01.2010, 11:08
Aika usein yrittämisessä tuo epäonnistuminen on ihan järkevä pelko. Uusien liiketoimintojen kääntäminen kannattavaksi toiminnaksi on siinä määrin vaativaa, että siinä epäonnistuessa menee joskus takaukset ja omat pääomat sen maineen lisäksi. Tietysti on täysin eri asia, jos tarvitsee panostaa pelkkää omaa aikaa, eikä suuria määriä rahaa.
27.01.2010, 11:11
Ja jos kokemattomana tekee jotain typerää suuresti, ei sitä liikekumppanit hevillä unohda tai huono maine katoa. Tämä on kumppaneiden kannalta ihan viisasta, koska joskus ihmiset eivät vaan opi virheistään.
Siitä olen samaa mieltä, että ilman uskallusta sitä liiketoimintaa ei myöskään synny, mutta jonkinasteinen pelko perseessä isojen asioiden kanssa ja hyvä suunnittelu on myös tärkeää.
27.01.2010, 11:24
Millainen on järkevä pelko? Jos tarkemmin mietit kyseistä asiaa niin kyseessähän on ainoastaan yksi mahdollinen kuviteltu tulevaisuus tai skenaario, miten se nyt omaan suuhun parhaiten muotoutuu. Kuten kirjoituksessakin yritin viestiä, minusta epäonnistumisia ei ole olemassakaan. Epäonnistuminen on ainoastaan tapahtuma joka ei vastannut odotettua tulosta. Joten jos lähdet tekemään yhtään mitään sillä mentaliteetilla, että jos epäonnistun niin menee vaimo, rahat ja maine niin aivan takuulla epäonnistut. Jos kuitenkin teet kotiläksysi hyvin niin paha epäonnistuminen on aika harvinaista. On todella harvinaista, että yritys kusahtaa itsestä riippumattomista syistä jos niin sanotusti läksyt on tehty. Monesti yritykset kusee yrittäjän ammattitaidottomuuden takia ja sitten syytetään toista kun oma ego ei kestä. Ammattitaidottomuuteen kuuluu kaikki itsestä kiinni olevat asiat joita ei hoidettu oikein. Myöskin omien alaisten perseilystä on otettava vastuu.
“Pelko perseessä” olisi parempi kääntää “faktat mielessä”. Tällöin asiaan ei pääse sotkeutumaan pelon tuomat epärealistiset odotukset. Hyvä suunnittelu onkin nimenomaan tuota faktojen mielessä pitämistä ja niiden päälle pelaamista. Se on hauska asia miten tulevaisuus on oikeasti todella hyvin ennustettavissa jos on vain hoksannut käyttää pääkoppaansa. Monesti suurissakin yrityksissä suunnitelmat tehdään putkinäöllä ja sitten yllättävä skenaario pistää koko homman vituiksi. Mitä luultavammin tuonkin skenaarion olisi voinut kuvitella ja sitä varten varautua jollain kyseessä olisi ollut ainoastaan hyppy toiseen suunnitelmaan eikä kaaos.