Green Day vs. Amerikka tänään

Tuli hommattua Green Day 21st Century Breakdown. Kiesus sentään miten loistava levy bändiltä jonka tahdissa opin aikoinaan sahaamaan kitaraa niin että kielet lentää. Minulla ja Green Dayllä on todella pitkä historia ja voisinkin sanoa bändin olevan Nirvanan ohella minulle yksi tärkeimpiä bändejä koskaan. Ihan vaan siitä syystä että olen kuunnellut näitä kavereita koko elämäni ja bändien jätkät on vähän niin kuin "frendejä" joiden elämästä tietää about kaiken (varsinkin minun elämänkertakirjojen kulutuksellani). Kaikki kenellä on näitä lapsuudesta mukana tulleita bändejä tietävät kyllä mistä puhun.

Green Day vähän lässähti aikoinaan Warningin aikoihin kun pojilla ei oikein ollut enää suuntaa ja sama kolme sointua ei kantanut enää kun maailma muuttui. Näin jälkeenpäin kuunneltuna ihan hyvää musaa Green Day on tehnyt koko ajan, mutta se vain kävi tylsistyttämään aikoinaan. American Idiot kuitenkin sai minut silloisena Bush vihaajana syttymään uudestaan ja lisäksi kyseessä oli Green Dayn tekemä "rock-ooppera". Ei paljoa paremmaksi levy voi mennä. Näin jälkeenpäin ajateltuna koko tuo "Bush on perseestä" uho oli hieman typerää kun ymmärtää asioita hieman laajemmin ja tajuaa sen miten Bush ei oikeasti ollut mikään muu kuin epäonnistunut vanha mies joka valitsi rikastumisen keinon jossa hänestä tuli historiallisesti parjattu henkilö. Nyt on ratissa Obama ja mikään ei ole oikeasti muuttunut. Velkaa on enemmän kuin koskaan ja ihmiset eivät vieläkään ymmärrä sitä miten rahaa on kierrossa enemmän kuin sitä oikeasti pitäisi olla. Pelkästään tehtyjen asioiden puolesta tarkasteltuna Amerikkaa johtaa edelleen sama porukka kuin Bushin aikana ja tätä ennen. Tämä on tajunnut myös Billie Joe tai ainakin uuden levyn sanoitukset kovasti siihen viittaavat.

Sinkkubiisi Know Your Enemy ei anna minusta oikeaa kuvaa 21st Century Breakdownin sisällöstä. Kyseessä on enemmänkin Radio Friendly Unit Shifter joka yrittää epätoivoisesti saada teinejä ajattelemaan. Vai mitä olette mieltä seuraavista sanoituksista: The insurgency will rise, When the bloods been sacrificed, Don't be blinded by the lies, In your eyes? Parissa biisissä on suoria lauseita Homeland Securityä (esim. "homeland security could kill us all" tms.) vastaan sekä muutenkin koko levy on täynnä tarinoita siitä miten vituillaan asiat oikeasti ovat. Mutta kuten American Idiot, tämäkin on tehty mainstream ystävällisemmäksi naamioimalla ideat tarinoiksi ja rock-oopperan muotoon.

Green Day on kuitenkin ongelmissa koska heidän aikoinaan valitsema musiikkityyli ei anna mitenkään myöten tälläiselle sanomalle ja kuten uusi levy kertoo, pojat valitsivat muuttaa tai kehittää musiikkiaan jotta sanoma menisi perille. Teiniperseistä päätellen ei valitettavasti mennyt, mutta toivo elää että tämäkin levy muistettaisiin aikoinaan poliittisesti vakavasti otettavana levynä ja samaa kohtaloa toivon myös Slipknotin All Hope Is Gone lätylle. Kumpikaan ei "julkisesti" ole poliittisia levyjä tai ainakaan minun silmiini ei ole osunut tälläisiä lausuntoja artisteilta, mutta kun sanoja kuuntelee niin onhan se nyt saatana ihan ilmiselvää. Ja on se aikakin tehdä jotain. USA on aivan kusessa ja Obama & co. puskee dollaria alas North American Unionin & Amero valuutan tieltä. Nyt sitten täällä pohjolassa kaivetaan Lapin Kulta esiin ja todetaan, että eipä koske meitä. Kommenteissa voit sitten vastata mitä tapahtuu Suomen taloudelle jos jenkit kompuroi oikein kunnolla? Mistäs tulee esimerkiksi 90% meidän kuluttamasta viihteestä? Ei me kuule olla enää ihan hetkeen eletty itseriittoisissa valtioissa. Yksi iso kaatuu niin muut kärsii samalla. Mutta tämä menee taas poliittisen vaahtoamisen puolelle joten paras varmaan lopettaa tähän.

Mitä levyllä on sitten uutta? No esimerkiksi Peacemaker on aivan loistava espanjalaistyylinen ralli joka ainakin minun tulkintani mukaan.. tai no parempi jos tulkitsette itse (http://www.metrolyrics.com/peacemaker-lyrics-green-day.html). Mukana on myös perus Green Day repäisyjä ettei nyt ihan eksytä polulta, mutta kyllä minusta nuo uusien suuntien demonstraatiot Green Dayltä on ehdottomasti levyn parasta antia. Levyllä on paljon myös ihan suoranaisia ripoffeja vai pitäisikö sanoa tribuutteja tiettyjen bändien melodioille. Esimerkiksi Viva La Gloria [Little Girl]:n alkutahdeissa (pianon jälkeen siis) voi lausekella "Oh, show me the way to the next whiskey bar" ja muutenkin monessa biisissä on kaikuja muista tutuista melodioista. Liekkö tahallista vai tahatonta, mutta minua ei suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaa koska Green Dayllä ei ole minulle mitään todistettavaa enää. Kuka olisi uskonut, että 90-luvun new wave punk bändeistä Green Day olisi se viimeinen kahdella jalalla seisova?

Tämä on oikeasti minusta ihan helvetin kova levy. Toki parannettavaa soitannossa on siellä ja täällä ja tuossakin on vähän miksaus ja musiikki ei ole mitään spedenspelit kitarasooloilua ja mitä sitten? Kyseessä on aivan loistava kokonaisuus jossa bändi on selvästi kehittynyt ja yrittänyt todella paljon tehdä jotain hienoa. Minä nostan hattua ja toivon että tämä levy myy ihan vitusti. Jos ei minkään muun takia niin sen että bändillä ei tarvitsisi tehdä jatkossa mitään kompromisseja kaupallisuuden takia. Lopuksi voisin vielä todeta, että voin olla oikeasti ihan väärässä ja kyseessä on ainoastaan tarina kahdesta ihmisestä post-Bush maailmassa ja minä vain ylianalysoin, mutta toivon ettei näin ole.

En voi vastustaa kiusausta... ottakaa mukava asento ja katsokaa mitä Alex Jonesin mielestä maailmassa tapahtuu ja mikä Barack Obaman todellinen agenda on. Ehkä uskotte, ehkä ette mutta olettepahan taas astetta sivistyneempiä ja tiedätte mitä koko ajan kasvava joukko ihmisiä ajattelee...