Nopein tapa saada mun kanssa keskustellessa nuijan leima otsaansa, on aloittaa lause; “mä olen siitä erikoinen, että…”. Jos joku haluaa oppia tuntemaan itsensä niin tuo ensimmäinen asia josta pitää päästä irti. Täällä pallolla on enemmän populaa, mitä normaalin ihmisen järjellä voi ymmärtää ja niistä aivan jokainen on “siitä erikoinen”, eli yksilö, jonka toiminta pohjautuu kokemuksiin ja opittuun, mutta ennen kaikkea biokemiaan ja evoluution kehittämiin käyttäytymismalleihin.

Elämää helpottaa paljon se, että ymmärtää, että ihminen ei ole robotti, joka tekee vain rationaalisia päätöksiä. Itsensä hyväksyminen ja itselleen asioiden anteeksi antaminen on monelle taito, joka pitää erikseen opetelle ja sen tiedostaminen voi olla melkoinen käännekohta elämässä.

Ei elämä ole kilpailu, jossa se voittaa kuka rakentaa suurimman kivikasan. Elämä on vaan elämä, ja se loppuu tänään tai vuosikymmenien päästä ja sitä ei voi ennalta arvata niin kannattaa muutenkin opetella elämään nyt, eikä sitten kun on saatu naapureiden naamat vihreäksi kateudesta

Ihmisen suurin ongelma on keksityn tylsyyden sietäminen. Nykyään ajatellaan, että jos sulla ei ole hauskaa niin sulla on tylsää. Ennen TV:tä ja muita passiivisia viihdykkeitä ei ajateltu näin. Tylsyys oli yksinkertaisesti aikaa jolloin sinun piti keksiä jotain ajankulua. Kun ihminen ei saa kiinnostavaa stimulanttia ulkoisesti, aivot ryhtyvät töihin. Tästä taas tulee tämä kuuluisa ilmiö, että parhaat ideat saadaan vessassa tai autoa ajaessa. Eikö ole ironista, että yhteiskunta himoaa innovatiivisuutta ja silti se on rakennettu niin ettei tylsyyttä jota innovaatioon vaaditaan pääse syntymään.

Olen huomannut lähiaikoina, että itse muistan parhaiten oivaltamani asiat miettimällä ne yksinkertaiseen quote muotoon eli tämän voisi tiivistää “ole itsesi kanssa”.

Ainakin mun ymmärtääkseni suurin syy minkään päänsekottajan vetämiseen on se, että ei osata olla ittensä kanssa. Mikä vissiin meinaa sitä samaa mitä tarkotat tolla kysymysten nousemisella pintaan (vaikka onhan sitä välillä kiva nollata).

Tuosta ajatuksesta on johdettu myös toinen ajatus, jota olen pyöritellyt mielessäni. Uskoisin että olis ihan toimiva liikeidea ruveta myymään työleirirangaistuksia konttorirotille. Kuukauden paketti, jossa olisi pakko suorittaa tietyt työt päivän aikana, halonhakkuuta ja what ever, ja yhteisruokailut, jossa olis jotain lihasoppaa yms. – 2 kuukauden jälkeen sais laskuttaa 2 tonnia, lomalaiset olis tehnyt 2 tonnilla duunia, lomalaiset olis niin kovassa kunnossa mihin ne olis päässyt vuodessa omatoimisella kuntoilulla ja ne olis laihtunut 15 kiloa. Win win situation niin sanotusti kaikille. Ajatuksena herkullinen kun sen joku vaan työstää nippuun, ei tarvita kun kunnollinen perintönä paukahtanut maa-/metsätila tai kumppaneina toimivia peltopiruja, joilla on mestat missä pyörittää hommaa.